Aliverkkolaskuri

254. /24 pitää sisällään 256 osoitetta, ja kaksi niistä on varattu: ensimmäinen on verkko-osoite joka nimeää lohkon, ja viimeinen on yleislähetysosoite joka tavoittaa kaiken siinä. Jäljelle jää 254 koneille — siitä tuttu ”vähennä kaksi” -sääntö tulee, ja se pitää paikkansa kaikkialla paitsi kahdella pienimmällä etuliitteellä.

Koska ei ole mitään mille lähettää. RFC 3021 määrittelee /31:n kahdenvälisille linkeille — kaksi reititintä ja johto — joilla yleislähetysosoite ei palvele mitään tarkoitusta, joten kumpaakaan kahdesta osoitteesta ei varata ja molemmat ovat käytettävissä. Laskurit jotka vähentävät kaksi joka tapauksessa raportoivat nollan, mikä tekisi laajalti käytössä olevasta kokoonpanosta mahdottoman.

Yksi osoite, ja se on käytettävissä: /32 on yksittäinen isäntä. Niin kirjoitetaan takaisinkytkentäliitäntä, isäntäreitti tai palomuurisääntö yhdelle koneelle. Sokea vähennys antaa miinus yhden, mikä ei ole isäntien lukumäärä joka millään voi olla.

Aliverkon peite jokainen bitti käännettynä — 255.255.255.0:sta tulee 0.0.0.255. Ciscon pääsylistat ja OSPF haluavat sen tuolla tavalla, jossa nolla tarkoittaa ”tämän bitin on täsmättävä”. Se näytetään täällä koska se on se luku joka useimmin näppäillään käsin peitteestä, ja neljän oktetin kääntäminen päässä on juuri sellaista mikä menee pieleen kahdelta yöllä.

On. Yksityinen alue on 172.16.0.0–172.31.255.255 — /12 eikä se /16 jota ihmiset usein olettavat — joten 172.20 on yksityinen ja 172.32 ei. Se on kolmesta RFC 1918 -alueesta vähiten mieleenpainuva ja useimmin väärin muistettu, minkä vuoksi laajuus tulostetaan eikä jätetä sinun asiaksesi.

Ei vielä — tämä on vain IPv4. IPv6:n aliverkotus on eri muotoinen ongelma: osoitteet ovat 128-bittisiä, joten isäntien lukumäärät lakkaavat olemasta lukuja joita kukaan voi lukea, ja hyödyllinen tuloste on etuliitelaskentaa eikä ensimmäisen ja viimeisen isännän väli.